Kaikki alkoi siitä, kun verkkosivuvirtuoosimme Ilona pyysi viikkoa, jonka aikana voisi tehdä Vislalle uudet verkkosivut. Tiimiläistensä taitoihin, kykyihin ja ehtimiseen rajattomasti luottava toimarimme Mikko vastasi, että et saa viikkoa, saat päivän. Tiimin hyvät naurut saivat helistä vain hetken ennen kuin sulivat Ilonan rohkeaan vastaukseen: Tehdään ne sitten päivässä.

Taustana tälle tarinalle on Vislan superaktiivinen syksy. Huipputiimimme on painanut ylitöitä ylitöiden päälle ja kuitenkin on asiakkaille jouduttu tarjoamaan emme-nyt-ehdi-vaihtoehtoa. Digimarkkinoinnin hyödyt ja ylivoimainen kustannustehokkuus ovat vihdoin levinneet laajempaan tietoisuuteen niin, että avunpyytäjien määrän kasvussa pysyminen on mahdotonta, vaikka sitten kasvattaisi henkilöstömäärää 100% vuodessa kuten Visla on tehnyt. Kliseetä suutarin ilman kenkiä juoksentelevasta mukulasta oli toisteltu niin tiuhaan, että Ilona katsoi paremmaksi vaihtoehdoksi vaikka kuolla ja tehdä ne sivut kuin katsella enää vanhoja.

Niinpä meidät suljettiin päiväksi Tuman alakerran neukkariin, joka on varsinainen bunkkeri äänieristyksellä ilman ikkunoita ja sellaisena mitä mainioin paikka keskittyä johonkin, mikä on saatava valmiiksi. Tunnelmat olivat katossa kaiken muun paitsi sen osalta, että tiesimme rakettioptimistisen toimarimme julistavan jo verkon täydeltä tietoa, että sivut valmistuvat tänään. Pöytä pursusi Mikon kassikaupalla kantamia herkkuja ja päivä keskeytyi vain oven kolkutuksiin lounaskutsun tai uuden kakkutarjottimen saapuessa. Itse työhön oli suurempi innostus kuin mihinkään: suutarinlapsen palelevat varpaat olivat säälittäneet yhtä jos toista.

No, eihän ne sivut valmiina illalla olleet, mikä näytti aidosti olevan toimitusjohtajallemme jonkinlainen yllätys – seuraavana päivänä Mikko pyytelikin verkossa anteeksi ennenaikaisia lupauksiaan. Päivän tavoite muutettiin vuorokaudeksi, ja siihen jo melkein päästiin! Toki erityisesti kuvamaailman hionta on huomattavasti pidempi prosessi eikä toivottavasti lopu koskaan, mutta sivut syntyivät silti.

Tämän koko projektin tarkoitus ja tavoite ei toki missään vaiheessa ollut millään tavalla ryppyotsainen. Tajuan, ja uskon että koko tiimi ja erityisesti Mikko tietää, että tällainen stressitesti ei onnistuisi kovin monessa työpaikassa aiheuttamatta verta, hikeä ja kyyneleitä. Meille tämä oli osoitus ja vahvistus tiimin vahvuuksista: vietimme hauskan päivän hyvässä hengessä ja hyvällä huumorilla, ilman yhtään äkäistä sanaa tai katsetta. Se, mikä vahvistui entisestään, oli yhteishenki.

Itse verkkosivuprojektin tekemiseen voin tämän kokemuksen laarista ammentaa hyviä vinkkejä ja viskellä ne jokaisen napattavaksi. Ensinnäkin, jos hommaan olisi suhtauduttu enemmän tosissaan ja vähemmällä huumorilla, olisi suunnittelutyön pitänyt olla valmiina ennen kuin tekeminen alkoi. Tosin kyseessä ei silloin olisi ollut päivän projekti.

Toiseksi kuvien ja videoiden olisi pitänyt olla otettuina, muokattuina ja editoituina sekä valmiina kuin omenat puussa verkkosivun tekijöiden poimittavaksi. Tosin silloinkaan ei olisi voitu puhua päivän projektista.

Kolmanneksi ja tärkeimmäksi: Huumori, hauskanpito, rajoittamaton luovuus, tiimin yhteishenki, yhdessä oppiminen ja halu kehittymiseen ovat paljon tärkeämpiä arvoja kuin se, valmistuuko tuotos siinä ajassa, johon tähdätään. Niistä löytyy tämänkin stressitestiprojektin tärkein anti. Suosittelen!